Tänä
kesänä olemme jälleen saaneet kuulla kertomuksia siitä, miten taaperoikäiset
lapset ovat kadonneet vanhemmiltaan: milloin uimarannalla, milloin
tavaratalossa, joskus jopa kotipihassa. Vanhempien puolustelut ovat usein samanlaisia:
jätin lapsen silmistäni vain muutamaksi minuutiksi, seurasin lasta kymmenen
metrin päästä.
Eihän
pientä lasta voi jättää valvonnatta edes muutamaksi minuutiksi. Ei häntä voi
seurata katseella metrien päästä. Pienten lasten vanhemmuus on ympärivuorokautinen
työ. Sitä ei voi kytkeä päälle ja aina haluttaessa pois, vaikka moni niin
kuvitteleekin.
Nuoren
parin tie lapsiperheeksi on henkisesti usein paljon pidempi kuin 9 kuukauden
odotusaika. Uudenlaiseen yhteiskunnalliseen rooliin astumisen lisäksi lapsen
syntymä aiheuttaa perheissä sekä henkisten että taloudellisten voimavarojen
uudelleen jaon. Vapaa-ajan vähenemisen lisäksi myös perheen käytettävissä
olevat varat henkeä kohden vähenevät. Tärkeä valintatilanne tulee eteen, kun
perheessä mietitään kasvavan lapsen hoitotilannetta vanhempainloman jälkeen.
Tässä
tilanteessa perheillä on useita vaihtoehtoja: kunnallinen päivähoito, kotona
hoitaminen kotihoidon tuella tai yksityinen hoito. Vanhemmat ovat lapsiensa
parhaimpia asiantuntijoita ja voivat valita näistä parhaiten lapselleen sopivan
hoitomuodon. Selvä arvovalinta sen sijaan on se, mitä näistä hoitomuodoista
tuetaan eniten.
Kotona
hoitamisen tuki on jäänyt vähemmälle. Tehdyistä arvovalinnoista pitää
keskustella avoimemmin ja tuoda esiin miksi tällaisiin painotuksiin on
päädytty. Politiikassa arvovalinnat ovat aina tärkeällä sijalla, ja
arvovalinnat perusteluineen pitää tuoda myös todellisten vallankäyttäjien, eli
kuntalaisten tietoon.
Kotona
hoitamisen tukeminen on halvempaa kuin kunnallinen päivähoito; ei tarvita
erillisiä rakennuksia ja hallintoa niin paljon ympärille. On siis muitakin kuin
taloudellisia syitä miksi tuetaan kunnallista ja yksityistä päivähoitoa enemmän
kuin kotihoitoa. Mielestäni vanhemmille itselleen on annettava todellinen
mahdollisuus päättää mikä on heidän lapsilleen parasta.
Monet
vanhemmat ovat viestittäneet haluavansa antaa lisää aikaa lapselleen ja
mahdollisuuden kasvaa kiireettömästi kotona. Näidenkin vanhempien ääni on
nostettava kuuluviin ja tuotava heidän lastensa hoito samalle tasolle muiden
hoitomuotojen kanssa. Uskon, että lasten kotona hoitaminen lisääntyisi, jos
sitä tuettaisiin tasaveroisesti kunnallisen päivähoidon ja yksityisen hoidon
rinnalla.
Vanhemmuus
on nykyisinkin kovalla koetuksella. Siihen vaikuttaa yhteiskunnallinen
ilmapiiri, joka yhä useammin jättää heikoimmin toimeentulevat oman onnensa
nojaan ja lapsiperheet pärjäämään omillaan. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.
Tämän ilmapiirin muuttamiseen me voimme kaikki osaltamme vaikuttaa.
Vanha kiinalainen
sananlasku sanoo: Jos haluat kasvattaa hyvinvointia vuodeksi, kasvata viljaa;
Jos haluat kasvattaa hyvinvointia 10 vuodeksi, kasvata puita; Jos haluat
kasvattaa hyvinvointia 100 vuodeksi, kasvata ihmisiä. Tämä sopii myös tämän
päivän Suomeen.
Lapsen
syntyminen ja lapsen kanssa eläminen tarjoaa ainutkertaisen kokemuksen elämän
merkityksestä - äitiyden ja isyyden lahjan. Te, joille se on suotu, nauttikaa
siitä kaikesta sydämestänne, varsinkin silloin kun lapset ovat vielä pieniä. Se
aika menee yllättävän nopeasti ohitse.
Lahti on
ikärakenteeltaan Suomen kolmanneksi vanhin yli 50 000 asukkaan
kaupungeista, yli 65-vuotiaiden asukkaiden osuuden mukaan. Vanhusväestön
palvelujen kehittäminen on tärkeää, mutta se ei saa syrjäyttää lapsiperheiden
tarpeiden huomioimista.
Toivon,
että lapsi- ja perhepolitiikka nostetaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
keskeiseksi painopistealueeksi. Vanhemmat ovat etulinjassa turvaamassa
hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita. Panostaminen lapsiperheiden hyvinvointiin
on ikääntyvässä Suomessa keskeinen osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa.
Kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja