Uusi Lahti 2.8.2006/ Suora yhteys kaupungintalolta

Aikaa lapselle ja valinnanvapautta vanhemmille

Tänä kesänä olemme jälleen saaneet kuulla kertomuksia siitä, miten taaperoikäiset lapset ovat kadonneet vanhemmiltaan: milloin uimarannalla, milloin tavaratalossa, joskus jopa kotipihassa. Vanhempien puolustelut ovat usein samanlaisia: jätin lapsen silmistäni vain muutamaksi minuutiksi, seurasin lasta kymmenen metrin päästä.

Eihän pientä lasta voi jättää valvonnatta edes muutamaksi minuutiksi. Ei häntä voi seurata katseella metrien päästä. Pienten lasten vanhemmuus on ympärivuorokautinen työ. Sitä ei voi kytkeä päälle ja aina haluttaessa pois, vaikka moni niin kuvitteleekin.

Nuoren parin tie lapsiperheeksi on henkisesti usein paljon pidempi kuin 9 kuukauden odotusaika. Uudenlaiseen yhteiskunnalliseen rooliin astumisen lisäksi lapsen syntymä aiheuttaa perheissä sekä henkisten että taloudellisten voimavarojen uudelleen jaon. Vapaa-ajan vähenemisen lisäksi myös perheen käytettävissä olevat varat henkeä kohden vähenevät. Tärkeä valintatilanne tulee eteen, kun perheessä mietitään kasvavan lapsen hoitotilannetta vanhempainloman jälkeen.

Tässä tilanteessa perheillä on useita vaihtoehtoja: kunnallinen päivähoito, kotona hoitaminen kotihoidon tuella tai yksityinen hoito. Vanhemmat ovat lapsiensa parhaimpia asiantuntijoita ja voivat valita näistä parhaiten lapselleen sopivan hoitomuodon. Selvä arvovalinta sen sijaan on se, mitä näistä hoitomuodoista tuetaan eniten.

Kotona hoitamisen tuki on jäänyt vähemmälle. Tehdyistä arvovalinnoista pitää keskustella avoimemmin ja tuoda esiin miksi tällaisiin painotuksiin on päädytty. Politiikassa arvovalinnat ovat aina tärkeällä sijalla, ja arvovalinnat perusteluineen pitää tuoda myös todellisten vallankäyttäjien, eli kuntalaisten tietoon.

Kotona hoitamisen tukeminen on halvempaa kuin kunnallinen päivähoito; ei tarvita erillisiä rakennuksia ja hallintoa niin paljon ympärille. On siis muitakin kuin taloudellisia syitä miksi tuetaan kunnallista ja yksityistä päivähoitoa enemmän kuin kotihoitoa. Mielestäni vanhemmille itselleen on annettava todellinen mahdollisuus päättää mikä on heidän lapsilleen parasta.

Monet vanhemmat ovat viestittäneet haluavansa antaa lisää aikaa lapselleen ja mahdollisuuden kasvaa kiireettömästi kotona. Näidenkin vanhempien ääni on nostettava kuuluviin ja tuotava heidän lastensa hoito samalle tasolle muiden hoitomuotojen kanssa. Uskon, että lasten kotona hoitaminen lisääntyisi, jos sitä tuettaisiin tasaveroisesti kunnallisen päivähoidon ja yksityisen hoidon rinnalla.

Vanhemmuus on nykyisinkin kovalla koetuksella. Siihen vaikuttaa yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka yhä useammin jättää heikoimmin toimeentulevat oman onnensa nojaan ja lapsiperheet pärjäämään omillaan. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Tämän ilmapiirin muuttamiseen me voimme kaikki osaltamme vaikuttaa.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: Jos haluat kasvattaa hyvinvointia vuodeksi, kasvata viljaa; Jos haluat kasvattaa hyvinvointia 10 vuodeksi, kasvata puita; Jos haluat kasvattaa hyvinvointia 100 vuodeksi, kasvata ihmisiä. Tämä sopii myös tämän päivän Suomeen.

Lapsen syntyminen ja lapsen kanssa eläminen tarjoaa ainutkertaisen kokemuksen elämän merkityksestä - äitiyden ja isyyden lahjan. Te, joille se on suotu, nauttikaa siitä kaikesta sydämestänne, varsinkin silloin kun lapset ovat vielä pieniä. Se aika menee yllättävän nopeasti ohitse.

Lahti on ikärakenteeltaan Suomen kolmanneksi vanhin yli 50 000 asukkaan kaupungeista, yli 65-vuotiaiden asukkaiden osuuden mukaan. Vanhusväestön palvelujen kehittäminen on tärkeää, mutta se ei saa syrjäyttää lapsiperheiden tarpeiden huomioimista.

Toivon, että lapsi- ja perhepolitiikka nostetaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa keskeiseksi painopistealueeksi. Vanhemmat ovat etulinjassa turvaamassa hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita. Panostaminen lapsiperheiden hyvinvointiin on ikääntyvässä Suomessa keskeinen osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa.

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja