Uusi Lahti 23.10.2007/ Suora yhteys kaupungintalolta

Ajan kuva

Talousarvion synnyttäminen on yksi tärkeimmistä poliittisen työskentelyn aiheista syksyn aikana. Ryhmätyöt ja seminaarit ovat takana. Mitä jäikään käteen jatkotyöskentelyä varten? Millaiseksi ensi vuoden talous- ja toimintasuunnitelma lopulta muotoutuu kaupunginhallituksen ja valtuuston käsittelyssä?

En kuvaisi ensi vuoden talousarviota jo alkumetreillä löysäksi tai tasapaksuksi. Vaikka kaupunginhallitus aloittaakin budjetin yksityiskohtaisen käsittelyn vasta marraskuun toisella viikolla, voi talousarvioesitystä luonnehtia jo nyt positiivisesti tasapainoiseksi. Ei liian optimistiseksi, mutta perustehtävän mukaisten palvelujen lisäresursoinnin painotuksella varustetuksi. Budjettikirjasta välittyy viesti, että taloudesta huolehtiminen on tärkeää, mutta kuitenkin raha on aina vain väline.

Hiomista kaivataan ja joitain muutoksia varmaan budjettiin vielä tuleekin, mutta arvelen niiden olevan lähinnä teknisiä korjauksia. Mielestäni tulevaisuuden ylioptimistinen suunnittelu on itsensä ja kuntalaisten pettämistä.

Useat viime vuosien rajuille tuntuvat, rohkeat päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi ratkaisuiksi. Mutta vastaavasti on todettava, että kaikki eivät sitä olleet. Monet päätökset eivät olleet helppoja, eivätkä ne syntyneet ilman arvopohjan venyttämistä. Siitä huolimatta jatkossakin tarvitaan rohkeutta toteuttaa reippaita uudistuksia. Nykyrakenteilla ei selvitä, eikä kukaan varmastikaan toivo, että itsenäisenä säilyminen ja selviytyminen on tulevaisuudessa turvattava huonoilla säästöpäätöksillä, joissa kärsijänä on tavallinen palveluita tarvitseva kuntalainen.

Ihmisyyttä ei saa kadottaa

Filosofian maisteri, lehtitoimittaja ja kirjailija Aino Suhola on liikutellut tuhansien suomalaisten sydämiä kirjojensa välityksellä. Viime viikon lopulla hän ravisteli talousarvioseminaarin väkeä reilun tunnin mittaisella monologillaan. Suhola piirsi hyvin vaikuttavaa kuvaa ihmisyydestä ja ihmisten välisestä kohtaamisesta, joka ei taivu pelkkiin talousarvionumeroihin.

Aino Suholan viesti oli niin traaginen, niin huumorin kyllästämä, niin mainio. Omaperäisen, tunnekylläisen ja ironisen tyylinsä takia hänen viestinsä uppoaa minuun joka kerran. On todella virkistävää nauraa vedet silmissä - itselleen. Toisaalta hänen yleisöissään on aina myös niitä, joiden kasvoille puhe nostattaa vaivautuneita ilmeitä.

Mutta mitä ihmeen tekemistä Aino Suholan kaipaamalla inhimillisyydellä on talouslukujen, toiminnallisten tavoitteiden, kriittisten menestystekijöiden ja arviointikriteerien kanssa? "Kun vääntää virkamiesmäistä tai poliittista jargoniaa, pyörittää miljoonia kuin hedelmiä pelissä, onko vain silloin fiksu ja älykäs." - kysyy Suhola. Tätä harhaa me itse kukin pyöritämme vuodesta toiseen. Ei ihme, ettei kuva politiikasta ja politiikoista aina järin kiehdo ajattelevia ihmisiä.

Jos yhteiskunnasta katoavat inhimillisen kohtaamisen arvot ja niiden tilalle nostetaan vain ideologiat, merkitykselliset tunteet korvataan rationalismilla, millainen talousarvio siltä pohjalta syntyy? Ei ainakaan ihmisen mittainen. Poliittisessa päätöksenteossa ei saa kadottaa ihmisyyttä älyllisen selittelyn alttarille.

Kaupungin toiminnan ja talouden suunnittelussa on syytä ottaa vakavasti huomioon tulorahoituksen pienenemisen ja Suomen talouden heikkenemisen riskit. Kaupungin talouden vakauttaminen vaatii jatkuvia määrätietoisia toimia, tuottavuuden parantamista ja palvelujen arviointia, mutta ei ihmisen kustannuksella.

Usein kuulee sanottavan, ettei nykyinen maallisten arvojen vallassa oleva yhteiskunta yksinkertaisesti pysty vastaanottamaan sellaisia uudistuksia, jotka ovat oikeamielisiä ja vaativat, että ihminen ottaa ensisijaisesti huomioon lähimmäisensä. Ehkä emme koskaan tule täydellisiksi, ainakaan tämän elämän aikana, mutta meillä saattaa kuitenkin olla mahdollisuus kehittyä. Tätä mahdollisuutta meidän on myös käytettävä.

Tie ei ole helppo, mutta jos me tässä työssä onnistumme, tulee mahdolliseksi myös se, että asiat yhteiskunnassamme alkavat korjaantua. Kuten C.S. Lewis sen aikoinaan ilmaisi: "Painajainen on silloin ohi; uusi aamu on tullut".

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja