Maailma
muuttuu, Eskoseni, totesi jo Aleksis Kivi liki 150 vuotta sitten. Nykymeno
saisi Nummisuutarin Eskon luultavasti lähes paniikkihäiriön partaalle, niin
rajuun tahtiin maailma tänä päivänä hengittää. Mutta millainen ajan riento
meillä kunnissa sitten oikein on. Löytyykö toimintaa ohjaaville arvoille
kuitenkin kysyntää myllerrysten keskellä?
Yhteiskuntamme
arvot kylmenevät. Jos arjen näkökulma otettaisiin huomioon, olisivat päätökset
enemmän ihmisen näköisiä. Arvojen kylmeneminen näkyy koko Suomessa –
Lahdessakin. Toisesta välittämisen ajatus on heikentynyt, vaikka hetkittäin tunnemme syvääkin
myötätuntoa maailmalaajuisten katastrofien edessä. Itsekkyydellä on historiassa
aina ollut vakavia seurauksia.
Itselleni
arvoista keskeisin on ihmisarvo. Jokaisen ihmisen ihmisarvo on hänelle annettu,
eikä sitä voi päätöksillä muuttaa tai poistaa. Ihmisarvo perustuu ihmisen
olemiseen, ei hänen tekemisiinsä tai kykyihinsä. Jokainen ihminen on
ainutlaatuinen ja korvaamaton yksilö. Hänellä on luovuttamaton ihmisarvo
riippumatta sukupuolesta, iästä, asemasta, uskonnosta, etnisestä syntyperästä
tai muista ominaisuuksista. Ihmisen arvo ei voi myöskään olla riippuvainen vain
kyvystä tilata, tuottaa ja kuluttaa. Arvokeskusteluja on käyty meillä
Lahdessakin laajalla foorumilla. Onkin syytä kysyä, mitä arvoja oikeasti
noudatamme päätöksenteossamme.
Poliittisessa
päätöksenteossakin on lopulta aina kyse arvovalinnoista. Päättäjien arvostukset
näkyvät linjavalinnoissa ja heijastuvat niin säädettäviin lakeihin kuin
taloudellisiin ratkaisuihin. Politiikassa tulee esittää hyviä, toimivia ja
oikeudenmukaisia vaihtoehtoja. Yhteiskunnallisiin kysymyksiin on usein monta
erilaista ratkaisua, joita voi oikeutetusti ajaa tai puolustaa. Erilaiset
taloustieteen, sosiologian ja muiden yhteiskuntatieteiden tutkimustulokset ovat
tarpeellisia, mutta ne eivät yksin riitä päätösten pohjaksi. Kansalaisten
tahtoa edustavia päättäjiä tarvitaan arvioimaan päätettäviä asioita
kokonaisvaltaisesti ja eri kansalaisryhmien kannalta.
Yhteiskunta
tarvitsee yhteisiä periaatteita, jotka ylittävät pelkän oman edun tavoittelun
ja voivat rajoittaa sitä. Mielestäni vastuu heikoista yhteisön jäsenistä on
tällainen keskeinen periaate. Sitä voidaan kutsua solidaarisuudeksi. Muutosta
parempaan ei kuitenkaan saavuteta, elleivät epäoikeudenmukaisuuksien
aikaansaajien mielet muutu ja sen myötä myös teot. Muutoin vääryydet tulevat vain uudestaan esiin uusissa
muodoissa. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei synny, elleivät yksittäiset
kansalaiset ole toiminnassaan oikeudenmukaisia, luotettavia ja rehellisiä.
Politiikassa
tulee korostaa asennekasvatusta terveiden, elämää edistävien elämäntapojen
puolesta ja toimia sellaisten elämää tuhoavien voimien ehkäisemiseksi kuin
päihde- tai uhkapeliriippuvuus, ihmisten seksuaalinen esineellistäminen,
henkinen ja fyysinen väkivalta, pettäminen taloudellisissa asioissa ja muissa
ihmisten välisissä suhteissa. Solidaarisuuden tulee ulottua myös tuleviin
sukupolviin siten, että yhteiskuntaa rakennetaan sosiaalisesti, henkisesti ja
ekologisesti kestäväksi niin, ettei seuraavien sukupolvien elämä kärsi meidän
tekemistämme valinnoista.
Kotikaupunkimme
elinvoimaisuuden turvaaminen on yhteinen haasteemme. Poliittisessa
päätöksenteossa tarvitaan vahvaa harmonista pyrkimystä epäsointuisen kakofonian
sijaan.
kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja