Uusi Lahti 13.5.2008/ Suora yhteys kaupungintalolta

Elintapapoliittinen ohjelma työn alle – ja heti

Viime viikon tiedotustilaisuus oli kylmää kyytiä. Valtuutetuille esiteltiin ensi vuoden talousarvion kehykset. Eniten esityksiä oli sosiaali- ja terveystoimelle, hieman vähemmän sivistystoimelle ja tekniselle ja ympäristötoimelle sekä konsernihallinnolle. Budjettikehys näyttää pitävän palvelut likimain ennallaan, mutta ei juuri anna mahdollisuutta toimintojen kehittämiseen. 

Joka toimialalla on omat kipukynnyksensä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn pohtimaan erityisesti terveyskysymyksiä. Sosiaali- ja terveystoimiala on kaupungin taloudessa numerollisesti se suurin, eikä muutoinkaan vähäisin.

Vuosittain viesti on sama; menojen todetaan kasvavan useita prosentteja tuloja enemmän eikä mahdottomalle yhtälölle tunnu löytyvän kaikkia tyydyttäviä vaihtoehtoja. Tämän voimakkaan menojen kasvun vuoksi pitää myös säästää monesta vähemmän tärkeästä. Sellaisesta kuten liikunta tai vastaavat "pehmeät" menoerot. Näissä säästökeskusteluissa ei aina muisteta, että tämä säästäminen voi myös käydä kalliiksi. Jos karsimme väestön aktiivisuutta ja liikkumista edistävää toimintaa, allekirjoitamme myös jatkossa suurenevat terveydenhuollon menot. 

Käännetäänpä menokehys toisin päin. Monista suurista kansansairauksista, kuten sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, jne., suurin osa sairastamisen riskistä johtuu elintavoistamme, erityisesti huonosta ravinnosta, vähäisestä liikkumisesta ja tupakoinnista. En toki väitä kaiken avun ja hoidon tarpeen olevan itse aiheutettua, mutta elintavoilla on terveydellemme suuri merkitys.

Esimerkiksi 1970-luvun alusta sepelvaltimotautikuolleisuus suomalaisilla miehillä on pienentynyt noin viidesosaan ja leijonan osan tästä erinomaisesta kehityksestä selittää parantuneet elintavat.

Eli kääntäen tähän päivään. Jos nyt onnistuisimme ohjaamaan väestöä elintapaohjauksella merkittävästi parempaan ravitsemukseen, runsaampaan liikkumiseen, tupakasta luopumiseen ja alkoholin käytön vähentämiseen, voisimme myös kohtuullistaa huomisen sairauksien hoitokuluja.

Mitkä ovat kuntapoliittiset aktiivitoimet elintapaohjauksen edistämiseen? Mikä on se taho esim. terveydenhuollossa, joka oikeasti voisi panostaa elintapaohjaukseen? Perusterveydenhuollossa terveyskeskus ei paineeltaan siihen pysty, eikä se kuulu erikoissairaanhoidon luukulle eikä tiukasti ajatellen edes työterveyshuollolle, jonka pitäisi paneutua työstä aiheutuviin ongelmiin. Alaikäisten osalta kouluterveydenhuollon resurssit ovat usein riittämättömät.

Lisääntyvien sairaskulujen voivottelujen sijaan sekä kaupungin että sairaanhoitopiirin tasolla tulisi kuitenkin aidosti investoida elintapaohjaukseen. Viittä vaille sairaille tai monien sairauksien osalta jopa jo sairastuneille voitaisiin saada sairauksia ehkäistyksi tehokkaalla elintapaohjauksella.

Kyse on pitkälti siitä mitä haluamme jatkossa maksaa; kiihtyvästi lisääntyviä sairaanhoitokuluja vai sairauksien ennaltaehkäisyyn panostavia toimenpiteitä. Jälkimmäiset ovat useassa tapauksessa huomattavasti halvemmat.

Näyttää sille, että ainakaan sairauksien hoitokuluista ei tällä hetkellä pysty säästämään enempää ja rahaa ei ennaltaehkäisyyn riitä nimeksikään. Kannattaisikohan tehokasta elintapaohjausta kohderyhmittäin harkita tehtäväksi jopa vaikka lainarahalla. 

Talousarvio valmistuu ajallaan ja aina yhdestä vuodesta selvitään - tasapainoillen. Taloussuunnitelmavuosiin on kuitenkin syytä ottaa vahvempi ja vastuullisempi ote. Verotulot ja valtionosuudet eivät kasva samassa suhteessa kuin menokasvu kiihtyy, Lahti-Energialta on toiveajattelua odottaa osinkoja tulevina investointeja vaativina vuosina ja jatkuva velkamäärän kasvattaminen pelkästään käyttömenoihin ei ole viisasta.

Suunnan on käännyttävä. Mikään raha ei tulevaisuudessa tule yksin riittämään, jos emme aidosti sitoudu myös elintapamuutoksiin.

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja