Uusi
Lahti 2.1.2008/ Suora yhteys kaupungintalolta
Kukonaskelin kevääseen
Päättyneen
vuoden viimeiset talvilomapäivät alkavat olla takanapäin ja kaupunginhallitus
aloittaa kevätkautensa ensi viikon maanantaina. Ajatukset viivyttelevät kuin
varkain vielä hetken joulun ja vuoden vaihteen tunnelmissa. Joulun pimeyttä
surkuteltiin monen suulla. Silti joulu tuli, ja juuri niin rauhallisena ja
levollisena kuin sen antoi tulla. Itse kuvailen leutoa, lumetonta joulua
paremminkin vihreäksi kuin mustaksi jouluksi. Vihreä on positiivisempi väri
kuin musta.
Julkaistun tutkimuksen mukaan vain
13 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että joulun aika on kristillisen
hiljentymisen juhla. Siitä huolimatta kirkot täyttyivät
joulujumalanpalveluksissa. Joulunpyhinä sadattuhannet suomalaiset kokoontuivat
kirkkoihin kokemaan joulun tunnelmaa. Joulukirkosta haettiin rauhaa ja
hiljaisuutta, mutta myös yhteisöllisyyttä. Tämä kaikki viittaa siihen, että
hyvin monet ihmiset haluavat kiireen ja kaupallisuuden keskellä löytää
tilaisuuden pysähtymiseen, ja omien elämänarvojensa pohtimiseen.
Monesta asiasta saamme
olla kiitollisia ja tyytyväisiä. Hyvä taloudellinen kehitys on tuonut yleisen
vaurastumisen. Sen ovat saaneet aikaan ahkeruutemme, osaamisemme, tehokkuutemme
ja suorituskykymme.
Kaikella on myös
varjopuolensa, joiden seurauksia olemme kokeneet ja nähneet järkyttävälläkin
tavalla. Monet ovat jääneet ilman hyvän kehityksen hedelmiä. Jos ihmisen arvo
on hänen ostovoimansa tai kilpailukykynsä ja hänen kulttuurinsa nimi kulutus,
ei hyvän elämän perustekijöille jää juuri huomiota. Rauhaa ei voi ostaa, ei
edes euroilla.
Masennus, mielenterveyden
ongelmat ovat jo nousseet sairaustilastojen kärkeen. Pako päihteisiin on
ennätysmäistä. Liian monet ovat keskuudessamme jääneet yksin. Yksinäisiä on
vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa, mutta myös lähituntumassa, työpaikalla,
koulussa, jopa lastentarhassa ja perheessä. Seuraukset ovat usein murheellisia.
Poliittisen järjestelmän tehtävä on myös osaltaan vastata näihin haasteisiin.
Havaitsemmeko riittävän
ajoissa, kuka on jäämässä jälkeen, syrjään, yksin? Kuinka järjestäisimme
entistä enemmän yhteistä aikaa perheille ja sukulaisille muulloinkin kuin vain
jouluna? Miten muistaisimme, että hyvä ja rikas elämä ei synny vain tuloksia
vaatimalla ja suorittamalla, ei aineellisella rikkaudella vaan läheisyydellä,
ystävyydellä ja rakkaudella?
Lehtien nettisivuilla kerrottiin
paavin perinteisestä joulumessupuheesta. Puheen pääsanoma oli se, että
rikastumista seuraa kasvava itsekkyys. Paavi kehotti meitä luopumaan
itsekkyydestä ja ajattelemaan enemmän miten voisimme helpottaa heikossa
asemassa olevien ihmisten asemaa.
Sanotaan,
ettei maailma ei ole luonnostaan reilu ja oikeudenmukainen, vaan meidän
ihmisten on tehtävä se sellaiseksi. Mutta miten, kykenemmekö luopumaan
itsekkyydestä? Historia opettaa, ettemme historiasta ole juuri
mitään oppineet. Joulukuussa 1990 eduskunnan budjettimietinnön puheenvuorot
ennustivat positiivista talouskäännettä. Valitettavasti päinvastaiseen suuntaan
kehitys meni.
Olemmeko oppineet,
miten seitsemää lihavaa vuotta seuraa seitsemän laihaa vuotta? Talouselämän
suhdanteiden vaihteluväli on toki vaihdellut, mutta nousu on aina ennemmin tai
myöhemmin kääntynyt laskuksi ja lasku nousuksi.
Talvipäivän
seisaus, vuoden pimein päivä, on ohi. Tämä merkitsee, että valon määrä alkaa
lisääntyä kukonaskel kerrallaan, kuinka pitkä tuo askel sitten lieneekin. Kiihtyvää
vauhtia pimeys kuitenkin alkaa väistyä.
Mitä tämä kaikki merkitsee? Ainakin sitä, että kevät on jo alkanut ja kuusi
viedään pihalle loppiaisena. Tämän jälkeen tulee kesä ja sitten taas ylen
synkeä syksy ja uusi joulu pukkaa päälle. Mutta sitä
ennen Päijät-Hämeessä vähintään kuusi kuntaa etsii yhteistä tulevaisuuden
näkyä, talouden kehykset vuodelle 2009 valmistuvat, suvivirsi soi ja
juhannussauna lämpiää.
Kaikkea hyvää vuodelle 2008.
Kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja