Uusi Lahti 15.3.2006/ Suora yhteys kaupungintalolta

Kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaaminen

Seuratessani viime viikolla eduskunnan kuntavälikysymyskeskustelua, jäin vaille sitä tietoa, miten hallitus aikoo oikeasti toteuttaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jota valmistellaan. Mitä uutta toivomus väljästä ja kuntakohtaisesta järjestämissuunnitelmasta toisi mukanaan. Kunnat ovat kautta aikojen tehneet palvelujen järjestämissuunnitelmia.

Nyt, kun kunnat ja alueet parhaillaan ponnistelevat tämän hankkeen parissa, näyttää huolestuttavasti sille, ettei maan hallitus pysty poliittiseen johtajuuteen. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja toimintasuunnitelmaa, jonka perusteella kuntien talouden vaikeutuminen estettäisiin ja jolla turvattaisiin kuntalaisille tärkeitten peruspalveluitten tuottaminen. Epäsuhta kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välillä on vaarantanut kunnalliset peruspalvelut.

Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tähtäävät hankkeet ovat meneillään kaikissa Pohjoismaissa, Tanskassa pisimmälle vietynä. Lisääntyvä palvelutarve ja vähenevät palveluresurssit ovat yhtälö, jota ei ratkota pelkillä kuntakohtaisilla palvelusuunnitelmilla. Hallituksen oma tahtotila on mielestäni edelleen jäänyt epäselväksi.

Julkisuus maalailee mielellään kuntakentästä kuvaa laiskojen viranhaltijoiden ja vallanhaluisten luottamushenkilöiden johtamana tehottomana organisaationa, joka kansakunnan etujen vastaisesti paisuttaa toimintamenoja yli verotulojen ja valtionosuuksien.

Totuus on kuitenkin toinen. Maan hallitus on harjoittanut eriarvoistavaa vero- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jossa kunnat on pantu valtiontalouden ja veronkevennysten maksajiksi.

Uusia lakisääteisiä tehtäviä on sälytetty kunnille ja valtionosuuksien tarkastusrahat ja indeksikorotukset on maksettu vain osittain.

Tilanne on ajanut useat kunnat absurdiin säästämiseen. Lyhytnäköisesti omaishoitosopimuksia joudutaan sanomaan irti vaikka tiedostetaan, että pian huomattavasti kalliimpi palveluasumisen ja laitoshoidon kysyntä lähtee nousuun. Sekään ei auta, että hallitus on yrittänyt kehittää omaishoitoa, jos kunnilla ei ole varaa toteuttaa sitä.

Pakkolainan opetustoimen osuuden maksun lykkäys yhdessä hallituksen tekemän kouluverkkokertoimen poistamisen kanssa on merkinnyt kuntien opetustoimen rahoituksen rapautumista. Valtion osuus perusopetuksen kustannuksista on reaalisesti laskenut jo alle 45 prosenttiin. Näin hallitus on ajanut kunnat rajuihin kouluverkon supistamisiin.

Kuten Stakesin tuore selvitys osoittaa, köyhyysriskirajan alapuolella elää mittava joukko suomalaisia, ja kunnallisten peruspalvelujen vaarantuminen koskettaa eniten juuri vähävaraisimpia lapsiperheitä, ikääntyviä, työttömiä ja myös ihan tavallisia palkansaajia. Heillä ei ole hyvätuloisten tapaan mahdollisuutta itse kustantaa palveluja kokonaisuudessaan.

Kuntatalouden vaikeuksiin on esitetty ratkaisuksi muun muassa palvelumaksujen rajuja korotuksia. Sosiaali- ja terveysministeriön taannoisen asiakasmaksuselvityksen mukaan lapsiperheistä, sairaista ja vanhuksista oltaisiin tekemässä kuntatalouden ahdingon maksumiehiä. Tätä ei voi hyväksyä.

Palvelujen omavastuuosuudet ovat meillä jo nyt kansainvälisesti vertaillen korkeita, esimerkiksi terveyskulujen kohdalla kaksinkertaiset Euroopan tasoon verrattuna. Korotukset iskisivät taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin. Ehdotettu maksujen sitominen indeksiin on sekin aika erikoista tilanteessa, jossa keskeisiä tulonsiirtoja, kuten sairauspäivärahaa ja lapsilisiä, ei ole sidottu yleiseen kustannuskehitykseen.

Yhä selvemmin näkyy se, ettei Vanhasen hallitus kykene suoriutumaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta eikä siten turvaamaan hyvinvointipalvelujemme tulevaisuutta.

Pelkkä kuntakoon vahvistaminen ei yksin riitä, vaan samalla tulee tarkastella hyvinvointipalvelujen tarpeen, rahoituksen ja tuottamisen tasapainoa. Kun sosiaali- ja terveysmenot ovat noin kaksi kolmasosaa keskivertokunnan taloudesta, on ratkaisuja lähdettävä etsimään sieltä. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirihanke onkin siksi merkittävä prosessi alueemme palvelutoimintojen kehittämisessä.

Ainakin nykyinen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuus on kyseenalaistettava. Valtio maksaa sosiaali- ja terveyspalveluista valtionosuuksien kautta vain noin 32 prosenttia, kun kuntien ja palvelujen saajien maksettavaksi jää näin lähes 70 prosenttia koko ajan kasvavista kustannuksista.

Kustannusten kasvun hillitsemiseksi tilaajan ja tuottajan roolit on selkiytettävä ja yksityisen ja julkisen sektorin rinnakkaiseloa nykyisestään tehostettava. Viime kehyksissä leikattu hoitotakuun valtionosuus on tulevien vuosien osalta palautettava kehysbudjettiin.

Näköpiirissä häämöttää jo hallitussovun nimissä kyhätty onneton kompromissilopputulos: paperinmakuiset järjestämissuunnitelmat ja erilaisten palvelupiirien lisääntyminen. Tämä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa lisää ylikunnallista hallintoa ja byrokratiaa ja taloudellisen päätösvallan ja järjestämisvastuun erkaantumista.

Puitelaiksi supistuvalta kunta- ja palvelurakenneuudistukselta lienee turha odottaa ratkaisevasti pelastavia linjauksia. Päijät-Hämeessä onkin viisaasta jatkaa seudun tulevaisuuden rakentamista omassa, ripeässä tahdissa - riippumatta siitä, miten valtakunnallisen uudistushankkeen valmistelu etenee. Pidetään yhdessä huoli siitä, ettei maakuntamme ole häviäjä näissä kisoissa.

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja