Kuntauudistus on
mahdollisuus
Tähän on tultu. Maatalousyhteiskunnasta
palveluyhteiskuntaan, suurperheistä uusperheisiin, lapsiyhteiskunnasta
vanhusyhteiskuntaan, potilaasta asiakkaaksi, kansakoulusta yliopistoon,
korvamerkinnästä laskennallisiin valtionosuuksiin, kieltolain ajasta
markkinoille, kylältä Eurooppaan ja tilikirjoista internetiin.
Kuitenkaan paljon eivät ole muuttuneet avun ja hoivan tarpeiden perussyyt.
Niitä ovat yhä köyhyys, sairaus, päihdeongelmat jne.
Kunnan ja valtion työnjako ei enää
toimi, kuntien rahoitusrakenne on muuttunut. Valtio on vähentänyt oleellisesti
taloudellista vastuutaan säätämiensä palveluvelvoitteiden toteuttamisessa.
Toiminnallisen vastuun lisäksi rahoitusvastuu on siirtynyt kunnille, ja
palvelut rahoitetaan pääasiassa kunnallisverolla. Kiristyneiden velvoitteiden
ja erityisesti terveydenhuollon kehityksen myötä toimintamenojen kasvu on
ylittänyt kuntien tulokehityksen.
Päijät-Hämeenkin
kuntien talous on pääosin epätasapainossa. Vuosikatteet eivät kata poistoja, ja
jatkuvasti syntyy alijäämää. Osa kunnista rahoittaa toimintamenojaan velalla,
vuosikate ei riitä investointien rahoittamiseen. Kunnat velkaantuvat ja
lainamäärän kasvuvauhti kiihtyy. Kunta- ja palvelurakenteen uudistukselle on
todellinen tarve.
Alueellinen keskustelu kuntauudistuksesta on tärkeää,
mutta pahin tilanne on, jos keskustelu ei lopulta johda tarvittaviin
muutoksiin. Jos kunta- ja palvelurakenneuudistus kuihtuu kasaan, riski
kuntapalvelujen katastrofista on ovella. Kuntauudistuksen onnistuminen
ratkaisee hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden. Jos siinä epäonnistutaan,
lähivuosien ikääntymisen murroksessa kuntapalvelut ajautuvat konkurssiin.
Hallituksen oma tahtotila on jäänyt epäselväksi. Pääministeri Matti Vanhasen kanta on jäänyt
täysin arvoitukseksi. Pääministeri on väistellyt kunta- ja
palvelualuerakenneuudistuksen poliittisen johtajuuden haasteetta. Vanhanen on
tyytynyt toteamaan, että mikään ministeriryhmän esittämistä kolmesta mallista
ei sovi kaikkialle.
Päähallituspuolueet
lähettävät puoluekentälle omia paimenkirjeitään, joiden viestit ovat
ristiriidassa keskenään. Muutosprosessi ei saa muodostua poliittiseksi
teatteriesitykseksi. Kuntapäättäjäpaikkojen pönkittäminen ei saa ratkaista
uudistuksen suuntaa. Puolueiden vaikutusvallan turvaamista ei pidä asettaa
yhteiskunnan kokonaisedun edelle.
Päätökset eduskunnassa on
tarkoitus tehdä jo ensi syksynä ja muutos tulisi voimaan vuoden 2007 alusta.
Kuntauudistus on täynnä avoimia kysymyksiä. Esitetyt kuntamallit sisältävät
paljon haasteita ja toistaiseksi ratkaisemattomia kysymyksiä. Kaikki esillä
olevat mallit edellyttävät perustuslaillista tarkastelua. Pakkoratkaisuja tulee
välttää, mutta miten kunnat saadaan yhdistymään vapaaehtoisesti.
Mikään
esitetyistä rakennemalleista ei automaattisesti ratkaise rahoitusongelmaa.
Peruskuntamalliin on kuitenkin tämän hetkisen tiedon ja ymmärryksen valossa
mahdollista tarttua. Peruskuntamallista osataan ennakoida parhaiten, mitä se
käytännössä merkitsee, ja miten siihen päästään. Peruskuntamalli tarjoaa
selkeimmän vaihtoehdon palvelujen turvaamiseksi tulevina vuosina: siinä
yhdistyisivät suora demokraattinen päätöksenteko ja vahvat,
työssäkäyntialueiden kokoiset, palvelujen järjestämiseen kykenevät kunnat ja
hallittavissa oleva omistajapoliittinen ohjaus.
Kuntarajat
ylittävien palvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuiden ratkaiseminen
edellyttää todellista yhteistyökykyä ja –halua.
Päijät-Hämeessä ripeästi käynnistynyt ja hyvin edennyt sosiaali- ja
terveyspiirihanke on arvokas voimavara arvioitaessa seutumme koko
kuntarakennetta. Kokonaiskuntarakennetta tuleekin tarkastella samanaikaisesti
sekä palvelujen turvaamisen että tulevaisuuden kilpailukyvyn vahvistamisen
näkökulmasta.
Muodostuuko
Päijät-Hämeeseen yksi Tampereen kokoinen ”Vellamo” –kaupunki,
kaksi Lahti ja Heinola keskeistä seutukuntaa vai aivan jotain muuta, riippuu
meidän kyvystämme hahmottaa tulevaa, – rohkeudestamme luottaa huomiseen ja
toisiimme.
Luottamuksellisin
terveisin
Leena Mantere
Kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja