Perheiden pahoinvointia ei ratkaista vain
rahaa jakamalla
ESS 28.3.2006
Suomalaiset pitävät perhe-elämää ja sen ihmissuhteita erittäin
tärkeänä onnellisuuden rakennuspuuna.
Perhe on yhteiskunnan tärkein
sosiaalinen instituutio. Perheessä yhdistyy ainutlaatuisella tavalla
keskinäinen huolenpito ja yhteisvastuu. Hyvä perhe-elämä rakentuu keskinäisestä
kunnioituksesta, luottamuksesta ja anteeksiantamisesta. Perhe on parhaimmillaan
jäsentensä kasvun paikka, jossa jokainen voi kokea olevansa rakastettu.
Perheenjäsenet oppivat toistensa huomioonottamista, jakavat iloja ja suruja.
Valtaosa suomalaisista lapsiperheistä
voi hyvin. Kuitenkin yhä enemmän esiintyy lasten ja nuorten pahoinvointia ja
perheiden rikkoutumista. Noin kolmasosa lapsista ja nuorista voi huonosti.
Lapsen hyvinvointia uhkaavat vanhempien työpaineet ja perheiden yhteisen ajan
vähyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä muut perhekriisit.
Tänä vuonna julkistetussa EVA:n kansallisessa arvo- ja asennetutkimuksessa käy ilmi,
että 83 % suomalaisista pitää erittäin tärkeänä onnellisuuden rakennuspuuna
perhe-elämää ja sen ihmissuhteita, ja ennen kaikkea rakastetuksi tulemisen
kokemusta. Vain 4 % suomalaisista antaa saman painoarvon korkealle elintasolle,
varakkuudelle ja hyville tuloille.
Perhepolitiikka ei siis ole vain kevyt
politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Mikään
viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja
hyvinvoinnin tuottajana. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistään,
yhteiskunta ei suurillakaan panostuksilla pysty täysin korjaamaan syntyneitä
vaurioita.
Kun perhe voi huonosti, lisääntyvät
sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät menot. Kaikkien tärkeimpiä arvoja
ei voida mitata rahassa. Pahoinvointia ei ratkaista vain rahaa jakamalla, eikä
poliittista päätöksentekokoneistoa voi panna tilille kaikesta perheiden
kannalta kielteisestä arvomuutoksesta.
Politiikan tehtävänä on kuitenkin luoda
olosuhteet ja edellytykset, joiden puitteissa vanhemmat voivat kantaa
kasvatusvastuunsa. Lapsiperheet ovat yhteiskunnan kannattavin sijoituskohde,
sillä panostus lapsiperheisiin turvaa yhteiskunnan kilpailukyvyn, jatkuvuuden
ja hyvinvoinnin rahoituspohjan jatkossa.
Kannustava väestöpolitiikka edellyttää
pitkäjänteisyyttä. Ensi vuonna syntyvät lapset antavat työpanoksensa
yhteiskunnalle vasta reilun 20 vuoden kuluttua. Perheen asemaa tulee vahvistaa
yhteiskunnan asenteissa ja lainsäädännön muutoksilla sekä taloudellisilla
ratkaisuilla.