Uusi Lahti 22.6.2005/ Suora yhteys kaupungintalolta



Rappeutuuko Suomen tiestö

 

Seurasin toukokuussa eduskunnan lähetekeskustelua tielaitosuudistuksesta, joka sai osakseen ankaraakin kritiikkiä.

 

Valtion tiehenkilöstö on kokenut ankaran mullistuksen ja sopeutuksen. Kymmenessä vuodessa työpaikkavähennys on ollut noin 4 500 henkilöä. Tiehallinto toimijana ja urakointi ovat käynnistyneet kohtuullisen hyvin. Suurin saavutus on tuotto- ja säästötavoitteiden onnistuminen. Säästöt ovat olleet jopa suurempia kuin arvioitiin. Toisaalta ahdinkoon ovat ajautuneet monet pienurakoitsijat. Heitä koettelee tiukka urakkakilpailu voimakkaan kustannustason ohella.

 

Eduskunta hyväksyi tielaitosuudistuksen värikkäiden vaiheiden jälkeen kesäkuussa 2000.  Liikenneturvallisuuden ja alueellisen työllisyyden ja ennen kaikkea perusinfran kunnossapidon kannalta nähtiin tärkeänä jättää hoito yhteiskunnalliseksi perustehtäväksi. Nyt kuitenkin hallituksessa suunnitellaan Tieliikelaitoksen muuttamista osakeyhtiöksi edesmenneen pääjohtaja Mikko Talvitien ehdotusten pohjalta ja Ruotsin demarien mallia matkien.

Hallitus tunnustaa selonteossa, että alempi tiestö on heikentynyt hoitoluokituksen alentamisen takia. Toinen syy on rahanpuute. Tämä piti estää niin sanotulla Pekkarisen momentilla, jonka eduskunta liikennevaliokunnan esityksestä lisäsi lain 2 §:ään. Momentti kuuluu näin: "Tiehallinnon tehtävänä on osana kokonaisuutta edistää tienpidon toimenpitein tasapainoista aluekehitystä. Päätieverkon ohella on pidettävä huolta alemman asteisen tieverkon riittävästä laajuudesta ja kunnosta." Lain selkeästä määräyksestä huolimatta alempi tiestö on monilla seuduilla vain susien ja karhujen kuljettavassa kunnossa. Ihmiset, maatalous ja muu elinkeinotoiminta kärsivät kohtuuttomasti.

 

Tiehankkeista Lahden seutua ajankohtaisimmin koskettaa valtatie 12, joka ensi vuoden alusta liitetään valtion runkotieverkkoon kuuluvaksi. Liikenne- ja viestintäministeriön vuoteen 2013 ulottuvissa kiireellisyyssuunnitelmissa ei kuitenkaan ole huomioitu VT 12 linjausta varauksena.

 

Tien rakentamisaikataulun kannalta merkityksellisintä on tehdä kuluvan vuoden aikana kehätien sijainnista päätös, joka myös pitää. Yksimielisyyttä asiasta tuskin löytyy, näkemykset niin Launeen kuin Renkomäenkin linjauksen puolesta ovat perusteltuja. Ratkaisu yhden linjauksen puolesta on löydyttävä, muutoin voi vaarantua jo koko kaupunkiseudun kehitys. Valtatie 12 on saatava pikaisesti valtion rahoitussuunnitelmiin.

 

Tielaitosuudistus ei sinänsä epäonnistunut niin pahoin kuin epäiltiin. Hallitus sen sijaan rikkoo lakia ja vie rahat tienpidolta ja antaa tieverkon rapistua. Liikennemäärät kasvavat ja onnettomuusriski lisääntyy, mutta rahat vähenevät. Onkin syytä kysyä, onko tieliikenne hallitukselle vain lypsylehmä ja tiestön kunnossapito ja parantaminen vain rasite. Sekä päätie- että alemman asteisen tiestön parantamiseen ja hoitoon tarvitaan jatkossa lisää rahaa.

 

 

Turvallista kesää toivottaen

 

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja