Uusi Lahti 23.8.2008/ Suora yhteys kaupungintalolta

Roskasaarna

On niin harmillista, miten erilaisia puistoja, koulunpihoja ja muita julkisia paikkoja rikotaan ja sotketaan. Tyhjät kaljapullot roiskaistaan surutta luontoon. Lähes kaikki käteen jäävä irtonainen ja itselle juuri sillä hetkellä tarpeeton lingotaan maahan.

Jätelain mukaan ympäristöön ei saa jättää roskaa. Roskaamiskielto koskee kaikkia alueita, sekä yksityisiä että yleisiä. Vaikka suurin osa paljastuukin lumien sulaessa ja roskaaminen työllistää ennen kaikkea keväisin, ei ole kesän aikana voinut välttyä samaisilta huomioilta.

Paikkojen korjaajat ja alueiden siisteydestä huolehtivat saavat aloittaa työnsä yhä uudelleen. Siinä välissä joku tai jotkut ehtivät käydä roskaamassa ja rikkomassa paikkoja. Miten turhauttavaa.

Viikonloppujen jälkeiset siivoukset ovat vielä ihan oma tarinansa ympäri kaupunkia. Siivoton ympäristö harmittaa etenkin lauantai- ja sunnuntaiaamuisin. Silloin juhlat on juhlittu, eivätkä roskien kerääjät vielä ole ehtineet tarttua toimeen.

Ihmiset viettävät aikaansa yhä enemmän puistoissa. Samalla lisääntyy myös roskien määrä. Lisääntynyt roskaaminen nielee rahaa ja työtä, joka muutoin voitaisiin käyttää yhteisten alueiden parantamiseen ja siten viihtyisyyden lisäämiseen.

Vuosittain syntyy kustannuksia ilkivallan tuotoksena tuhotuista roskiksista, töhrityistä seinistä, rikotuista ikkunoista, oksenteluista ja virtsaamisista puhumattakaan. Pelkät julkisten paikkojen ilkivallan korjauskustannukset ovat Lahden kokoisessa kaupungissa siivouskustannuksineen lähes 100 000 euroa.

Ihmisten välinpitämättömyys ympäristön siisteyteen on lisääntynyt. Tumpit, pullot, pizzakääreet, mäyräkoirannahat, kortsut, huumepiikit, karkkipussit, limumukit, mehutörpöt, pullonkorkit yms. eivät löydä tietään oikeisiin kohteisiin. Eikä näytä auttavan, vaikka roskis on ihan vieressä. Tässä on kyllä asennekasvatuksen paikka.

Kun talonmiesjärjestelmä on kadonnut ja kiertävät huoltomiehet harvassa, on julkiset rakennukset orpona yksin, ja puistot ja leikkipaikat jäävät myös usein ilta- ja yöaikaan hämärään. Onko kaupunki etääntynyt ihmisten silmissä laitokseksi, joka hoitaa ne hommat, joita ei itse haluta hoitaa. Ensin roskataan ja sitten valitetaan, ettei ole siivottu. Taitaa olla niin, että omaa roskaamista vähätellään, mutta muiden roskia pidetään erittäin häiritsevinä.

Vaikka roskaaminen on lisääntynyt, myös toiminta roskaamisen vähentämiseksi on onneksi kasvanut. Muun muassa roska päivässä -liike kannustaa ihmisiä keräämään edes yhden roskan päivässä ja haastamaan uusia ihmisiä mukaan. Yhä useampi yksittäinen ihminen kerää roskia omaehtoisesti esimerkiksi iltalenkillä.

Tätä roskasaarnaa viimeistellessäni, pölähtää viereeni istumaan viikon verran Suomen katuja ja puistoja tallannut tyttäreni. Vilkuillessaan olkani yli tekstiäni hän näyttää kovin mietteliäältä sanoen: ”Täällä Suomessa ei sitten ollenkaan osata arvostaa niitä asioita, jotka meillä oikeasti on hyvin. ”

Pyysin hieman tarkennusta tähän kommentointiin, jota en heti ensi kuulemalta osannut liittää kirjoitukseeni. Heidi alkoi avautua siitä miten oli yllättynyt palattuaan kuukausien ulkomailla asumisen jälkeen, nimenomaan kauniista luonnosta ja sen PUHTAUDESTA.

Ei ole itsestäänselvyys, että on edes näin kauniita puistoja ja hyvin hoidettuja viheralueita kuin meillä Suomessa, erityisesti Lahdessa. Olkoonkin, että suuri osa ulkosiivouksesta jää kaupungin harteille. Tyttäreni puhuttelun jälkeen haluankin muuttaa saarnani näkökulmaa ja toivon, että me jokainen kaupungin asukas olemme kiitollisia tästä kaikesta kauniista puhtaudesta, jonka keskellä saamme elää ja hengittää raikasta ilmaa.

Nautitaan kesästä ja kannetaan kortemme kekoon, jotta ympäristömme pysyy tulevaisuudessa yhtä miellyttävänä kuin se nyt on.

Leena Mantere
Kaupunginhallituksen
II varapuheenjohtaja