KD:n Pohjois-Karjalan kevätkokous Joensuussa la 4.4.2009
Leena Mantere
KD:n koulutuspäällikkö

Tavoitteiden ja todellisuuden ristiriita

Kun kuuntelee tutkijaprofessori Sakari Hännisen näkemystä: ”Sosiaaliset oikeudet ovat poikkeuksellisen näyttävästi esillä tärkeimmässä lainsäädännössä, perustuslaissa ja valtiosäännössä”, on helppo olla samaa mieltä. 

Hyvä lainsäädäntökään ei nyt kuitenkaan yksin riitä, ratkaisevaa onkin se miten sitä tulkitaan. Näyttää vahvasti sille, ettemme elä enää sellaisen hyvinvointivaltion periaatteella, jonka mukaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja.

Tätä päivää kuvaa pitkäaikaistyöttömien entisestään paheneva tilanne. Uusi taantuma synnyttää uutta työttömyyttä ja samaan aikaan valtio alentaa työllisyysmäärärahoja, tänä vuonna 45 miljoonalla eurolla. Erityisesti nuorten työttömien työllistämistakuusta olisi nyt huolehdittava.

Myös lastensuojelutapausten määrän kasvu on merkkinä huolestuttavasta kehityksestä, johon piittaamattomuus sosiaalista oikeuksista on johtanut. Esimerkiksi kunnallista kotipalvelua sai 10 vuotta sitten 50 000 perhettä. Tänään sen piirissä on 10 000 perhettä. Avun tarve perheissä ei ole vähentynyt.

Maan hallituksen lähtökohtana on palveluiden ja turvaverkkojen säilyttäminen, jonka vuoksi valtion menoja ei lähdetty leikkaamaan. Hyvä periaate, mutta käytännössä valtio leikkaa palveluja merkittävästi pakottamalla kunnat tekemään sen.

90-luvun alun lama opetti, että laajenevaa työttömyyttä ei saa päästää syntymään. Syrjäytymisen noidankehää on vaikea murtaa, jos työttömyys pitkittyy. Talouden taantuessa on panostettava kaikin keinoin työllisyyden ylläpitämiseen.

Samoin hyvinvointipalveluihin - ennen muuta kansanterveyteen panostaminen tulee ymmärtää elvyttävänä investointina. Palvelujen kautta raha kiertää tehokkaasti kotimaiseen kulutukseen ja samalla saadaan terveys- ja hyvinvointihyötyjä tulevaisuuteen.

Hyvinvointi-investointeja tarvitaan lasten ja nuorten tasapainoisen kehityksen turvaamiseen ja lisäksi vinoutuneen palvelujärjestelmän uudistamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelut painottuvat tällä hetkellä korjaaviin toimenpiteisiin ja nekin tulevat melko myöhäisessä vaiheessa, jolloin niin inhimillinen kuin taloudellinen lasku on kallis.

Tänään maa on jälleen lamassa. Tänään nähdään mihin kehitys - piittaamattomuus sosiaalisista oikeuksista on johtanut. Nähtäväksi jää mitä olemme aiemmasta oppineet. Voisiko tässä aallossa olla uusi mahdollisuus sosiaalisten oikeuksien nousulle?

Työttömyys on todellisuutta

Tänä vuonna voidaan pahimpien ennusteiden mukaan menettää 100.000 työpaikkaa. Yhteiskuntamme on kaikin tavoin varustauduttava työttömien tilanteen lieventämiseen. Laajaa työvoimaresurssiamme ja nyt irtisanottavia ihmisiä emme voi laskea syrjäytymään. Heitä tarvitaan muutaman vuoden kuluttua yhä kipeämmin.

Työttömien näkökulmasta kehysriihen anti jäi olemattomaksi. Olisikin ollut tärkeää etsiä keinoja, miten työttömien toimettomuus voisi muuttua uusien taitojen oppimisen jaksoksi. Koulutuksen merkitys kasvaa tässä tilanteessa.

Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli tammikuussa jo yli 30 000. Ilman opiskelupaikkaa ja työtä olevat nuoret ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa.

Erityisesti nuorten työttömien työllistämistakuusta on huolehdittava. Kaikille nuorille tulee tehdä yksilöidyt työnhakusuunnitelmat ja tarjota koulutus- ja työharjoittelupaikka tai työpajatoimintaa kolmen työttömyyskuukauden jälkeen. Tämä ei kuitenkaan toteudu kaikkialla.

Kaipaankin politiikan tekijöille kykyä nähdä yksittäinen työtön kaikkien elvytysmiljardien yläpuolella.

Kuntapalvelut haasteena

Kunnissa on ensi vuoden talousraamit työn alla. Millaisena näyttäytyykään hallituksen kehysriihen hyvä periaate: palvelut ja turvaverkot säilytetään.

Hallitus on toteuttanut KELA-maksun poiston, yhteisöveron tuotto-osuuden korotuksen ja kiinteistöveron korotusmahdollisuuden auttaakseen kuntia selviytymään taantumasta. Tästä huolimatta kuntatalous on kauttaaltaan vaikeutumassa huolestuttavan nopeasti. Kuntien kriisitunnelmissa revitään auki budjetteja, laaditaan massiivisia säästölistoja, velkaannutaan vauhdilla, lomautetaan henkilökuntaa ja karsitaan välttämättömistä palveluista.

Alkuvuoden aikana toimeentulotukiasiakastalouksien määrä on lisääntynyt joka puolella. KD:n eduskuntaryhmä onkin ehdottanut, että valtion maksuosuutta toimeentulotukimenoissa kasvatetaan väliaikaisesti 50 prosentista 70 prosenttiin.

Asumisen kustannusten nostamiseen on syytä suhtautua kriittisesti. Energia- ja kiinteistöverojen korotukset kohdentuvat paljolti myös sellaisiin ihmisryhmiin, joilla ei ole maksuvaraa, kuten omakotitalon rakentaneeseen velkaisiin lapsiperheisiin tai eläkeläisiin.

Kiinteistövero kohdistuu myös voimakkaammin alueille, jossa asumismenot ovat muutoinkin kovat. Veronmaksajien keskusliiton mukaan kiinteistöveron alarajan korottaminen pakottaa 184 kuntaa korottamaan veroprosenttia. Niissä asuu yli 3,6 miljoonaa suomalaista.

Tällä vuosikymmenellä kuntien velkataakka on kasvanut kaksinkertaiseksi, lähes 10 miljardiin euroon. Varaa uuden velan ottoon ei aina yksinkertaisesti ole. Säästöt kohdistuvat jo nyt monessa kunnassa huonolla tasolla oleviin peruspalveluihin, kuten terveyspalveluihin, vanhustenhoitoon, lastensuojeluun ja koulupalveluihin.

Hallitus ajaa toimettomuudellaan kunnat ahdinkoon, mikä näkyy kasvavina hoitojonoina, hoitamattomina mielenterveysongelmina ja koulujen sekä päiväkotien levottomuutena. Hallituksen kehysriihi on todellinen pettymys kuntapalvelujen käyttäjille.

Hallitus yrittää syyllistää kunnat menojen kasvusta, joihin se itse on merkittävältä osalta syyllinen. Jos hallitus jatkuvasti säätää uusia velvoitteita kunnille, eikä toisin kuin kristillisdemokraatit ovat vaatineet, samalla huolehdi niiden rahoituksesta, on selvää, että kuntien menot ja samalla velkaantuminen kasvavat.

Kuntaliiton mukaan kuntien valtionosuuksien korottaminen olisi ollut välttämätöntä jo tässä lisätalousarviossa. Eduskuntaryhmämme ehdotti lisätalousarvion käsittelyssä ensiapuna kohtuullisen 200 miljoonan euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin. Hallituksen tulisikin luopua hyväksymästään periaatteesta, jonka mukaan kunnille ei uudistuksessa anneta uutta rahaa.

Pelkkä kuntatalouden sisäinen tulojen uudelleen jako ei pelasta kuntia ahdingolta.

Vanhasen hallitus on keskittynyt kuntarakenteeseen ja unohtanut kuntatalouden perustan vahvistamisen. Ilman kestävää tulopohjaa ei isokaan kunta kykene turvaamaan edes lakisääteisiä vastuitaan. Kuntien väliset erot uhkaavat rikkoa perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Viime vuosikymmeneltä alkaen aina vuoteen 2007 asti hallitukset leikkasivat kuntien valtionosuuksien indeksitarkistuksia. Vaikka parina viime vuonna indeksikorotukset on maksettu täysimääräisinä, ei vuosien jälkeenjääneisyyttä ole korvattu. Käytännössä hallitukset ovat siirtäneet valtionvelkaa kohtuuttomasti kuntien tilinpäätöksiin.

Pikaista hätäapua tarvitaan

Sadoissa kunnissa tehdään parhaillaan kohtalokkaita leikkauksia elintärkeisiin ja tulevaisuuden kannalta tärkeisiin palveluihin.

Kunnilla ei ole mahdollisuutta korottaa veroja kesken vuoden. Valtion olisi otettava budjettikirja ja katsottava läpi sellaiset menokohteet, jotka eivät ole välttämättömiä tänä vuonna ja lähitulevaisuudessa toteuttaa. Olen vakuuttunut siitä, että valtion keltaisesta kirjasta löytyy esimerkiksi 1% verran sellaisia toimintoja, joista ei kenenkään hätä ole kasvamassa.

Jos haluamme, että tulevaisuuden väestö on mahdollisimman työkykyistä ja että eläköitymisikääkin saadaan alennettua, niin ei nyt ole varaa leikata perusterveydenhuollosta, lastensuojelusta, kouluterveydenhuollosta tai perusopetuksesta, niin kuin nyt on kunnissa tosiasiallisesti käymässä.

Kunnissa tarvitaan lisää normiohjausta ja ennen kaikkea resursseja. samalla tulisi olla rohkeutta myös tarvittaessa karsia lainsäädäntöä. Mielestäni nyt olisi aika rohjeta asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten palvelut voidaan turvata.

Kannan huolta myös valtion massiivisesta velkaantumisesta.  Valtionvelka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden ja on vuonna 2013 massiiviset 103 mrd. euroa, mikä vastaa 50 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää hallituksen siirtävän velanmaksun lapsillemme. Katainen perustelee hallituksen linjaa sillä, että kasvattamalla valtion velkaa vältytään veronkorotuksilta. Valtiovarainministeri unohtaa, että tulevat sukupolvet joutuvat todennäköisesti korottamaan veroja maksaakseen pois hallituksen ottamat massiiviset velat korkoineen.

Hallituksen politiikka-riihessä on linjattu, että tuloverotuksen kevennyksiä voidaan edelleen jatkaa ensi vuonna, ja verojen kiristyminen vältetään myös vuosien 2011–2013 osalta. Velkaa ei pyritä vähentämään eikä lyhentämään lähivuosina, vaan lasku siirretään vastuuttomasti tulevan vuosikymmenen loppupuolelle.

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.

Elvytyksen kohteista ja verokevennyksistä on jokaisen kiva päättää. Suuren yleisön suosio on taattu.

Niiden rahoituksesta tulee kuitenkin myös kantaa vastuu. Verotuksessa on nyt suosittu niitä, joilla on hyvä veronmaksukyky. Tässä suhteessa pitäisi palata takaisinpäin. Verotuksen kiristäminen niillä, joilla veronmaksukykyä riittää ei heikennä taloutta, mutta osaltaan vähentää sitä hirvittävää velkataakkaa, jonka hallitus on luvannut neljän seuraavan vuoden aikana ottaa.