Uusi Lahti 8.10.2008/ Suora yhteys kaupungintalolta

Tulevaisuus on tehtävä – tänään

Syyspäivien yhteinen nimittäjä on ollut terveyspalvelut tai ennemminkin huoli niiden laadusta ja saatavuudesta. Terveysteemat pulpahtavat korkin lailla pintaan niin vaalikeskusteluissa kuin kuntien talousarviolaadinnoissakin.

Kuntapäättäjät tuskailevat vuosittain kohoavien kustannusten vuoksi. Erityisesti erikoissairaanhoidon kulut kasvavat, koska perusterveydenhuolto ei toimi. Paine kasaantuu usein kalliimpaan erikoissairaanhoitoon. Kyse ei ole niinkään kuntapäättäjien ymmärtämättömyydestä, vaan kuntien resurssipulasta, jota pahentaa väestön ikärakenteen nopea muutos ja toisaalta kohonneet kustannukset.

Terveydenhuoltomme perustaa, terveyskeskuksia, on uhkaamassa vakava kriisitilanne. Tämä uhka on todellinen. Olen luottamushenkilönä kuunnellut herkällä korvalla oman kuntamme pulmia, eikä tilanne näytä olevan yhtään sen parempi muuallakaan – monilta osin jopa huonompi.

Vietin työni merkeissä viikonvaihteen Pohjois-Karjalan maisemissa - Nurmes, Lieksa, Joensuu, Kitee, Kesälahti, Rääkkylä ja Tohmajärvi tulivat tutuiksi. Vaikka koulutusaiheeni eivät liittynyt juuri lainkaan terveydenhuollon kysymyksiin, ei niiltä keskusteluilta voinut välttyäkään. Aivan samat huolet olivat siellä niin kuntalaisten kuin luottamushenkilöidenkin huulilla.

Työkuorma on käynyt monissa terveyskeskuksissa ylivoimaiseksi. Reilusti yli puolet terveyskeskuslääkäreistä sanoo, ettei heillä ole riittävästi aikaa varsinaiseen vastaanottotyöhön eli potilaan kohtaamiseen, taudin diagnosointiin ja hoidon tarpeen määrittelyyn. Terveyskeskuspalvelujen saatavuus on heikentynyt. Hoitotakuu ei ole nopeuttanut kiireettömään hoitoon pääsyä kaikkialla juuri lainkaan. Pääsy terveyskeskuslääkäreille on entisestään vaikeutunut ja terveyskeskusten vetovoima vähentynyt.

Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että "terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen taloudellisen menestyksen ja kilpailukyvyn perusta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on edistää terveyttä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä kaventaa eri väestöryhmien välisiä terveyseroja."

Hallitus on myös asettanut tavoitteekseen terveydenhuollon vakaan rahoituksen, palvelujen saatavuuden turvaamisen sekä perusterveydenhuollon aseman vahvistamisen.  Hallituksen toimenpiteet ja taloudelliset panostukset terveyspalveluihin ovat kuitenkin mielestäni näiden tavoitteiden kanssa pahassa ristiriidassa.

Terveyskeskustyö tarvitsee toimintatapojen uudistusta noustakseen houkuttelevaksi ja vetovoimaiseksi työympäristöksi. Tavoitteena tulee olla terveyskeskusjärjestelmän nostaminen uuteen arvostukseen. Vaativamman ja kalliimman erikoissairaanhoidon siirtoa valtion vastuulle tulee myös voida vakavasti harkita.

Liian monet terveyskeskuslääkäreistä ovat valmiita vaihtamaan työpaikkaa. Terveydenhuoltoon tarvitaan kipeästi lisäyksiä terveydenhuollon valtionosuuksiin, toimenpiteitä ”lääkäripankkien” perustamiseen, lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan työajan vapauttamiseen potilastyöhön sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumattomuutta.

Kunnan tehtävänä on tukea terveellisten valintojen mahdollisuuksia ja vahvistaa terveyden taustatekijöitä. Samalla kavennetaan väestöryhmien välisiä terveyseroja, jotka tällä hetkellä korostuvat, kun terveydenhoidossakin on oikeudenmukaisuusvaje työelämän ulkopuolella olevien terveyspalveluiden kohdalla. Terveyttä edistävällä toiminnalla on mahdollisuus hillitä menokasvua julkisessa taloudessa. Ongelmien korjaaminen jälkikäteen on aina kalliimpaa kuin niiden ennaltaehkäisy.

Kuntien talousarvioita laadittaessa maltti on valttia. Päätösten äärellä ei tule koskaan kiirehtiä siten, että asettaisi ihmisen terveyden toissijaiseksi. Terveyteen kohdennetut eurot ovat panostus hyvinvointiin. Terveyspalvelujen tarve voi yllättää meistä kenet tahansa, se on kuin piilokamera – et voi tietää milloin, missä tai miten se yllättää.

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen
II varapuheenjohtaja