Tulevaisuus
rakentuu koulutukselle
Elämme
juuri nyt sitä aikaa vuodesta, jolloin syksyn ensiluokkalaiset ilmoittautuvat
kouluun. Vuonna 2000 syntyneitä lapsia on hieman enemmän kuin aiempana vuonna.
Hyvä näin, vaikka ei tämä vielä ole merkki syntyvyyden noususta.
Suomalainen
koulutuspolitiikka näyttäytyy hieman ristiriitaiselta: kouluamme kiitetään.
Suomeen saapuu usein vierailijoita pitkin maailmaa tutkimaan ja ottamaan
mallia, miten opetus tulisi järjestää. Toisaalla olemme myös ykkösiä
koulutuksesta säästämisessä kymmenen vuoden aikajaksoa tarkasteltaessa.
Suomen
taloudessa menee hyvin, mutta koulutuksessa eletään tasapäistävän
toimintamallin ja säästöpaineiden alla. Päiväkodit, koulut ja erilaiset
oppilaitokset pystyisivät tarjoamaan huomattavastikin yksilöllisempää ja
laadukkaampaa opetusta, mutta siihen ei resurssien alimitoituksen eikä nykyisen
opetussuunnitelman määrittelemän tavoitetason vuoksi ole juurikaan
mahdollisuuksia.
Eduskunta
päättää koulutuspoliittisesti opetustoimen lainsäädännöstä, rahoituksesta ja
yleisistä linjoista. Opetusministeriö määrittää koulutuspolitiikan suuntaviivat
ja strategiset linjaukset. Se myös valvoo kaikkea valtion budjettiin sidottua
koulutustarjontaa sekä valmistelee koulutusta koskevan lainsäädännön ja
valtioneuvoston päätökset.
Keskeinen
kansallinen toimija koulutuspolitiikan toimeenpanossa ja koulutuksen kehittämisessä
on Opetushallitus. Se on samalla myös opetuksen kehittämisestä vastaava
virasto. Opetusministeriö ja Opetushallitus, poliittisine näkemyksineen, ovat
siis avain asemassa suomalaista koulutuspolitiikkaa kehitettäessä.
Harvoin
ovat koulut fyysiseltä tasoltaan, puitteiltaan ja varustukseltaan sellaisia,
kuin opettajat toivoisivat niiden olevan. Lapset ja opettajat joutuvat tänä
päivänä tekemään työtä fyysisesti hyvin eritasoisissa kouluissa ja hyvin eri
tavoin varustelluissa opinahjoissa. Tämä ei ole tasapuolista lapsia ja
opettajia ajatellen. Puhumme kuitenkin oppivelvollisuuskoulusta, joka kuuluu
kaikille.
Hyvin
hoidetut koulutus- ja varhaiskasvatuspalvelut ovat kunnassa tärkeät palvelut ja
ne turvaavat myös elinkeinotoimintaa. Kouluista huolehtiminen ei ole kiinni
yksinomaan kunnan varakkuudesta, vaan myös asenteista. Laadukas koulutus on
maamme keskeisin menestystekijä ja maamme lasten ja nuorten etuoikeus.
Koulun on
nähtävä tehtäväkseen oppilaidensa kasvattaminen ja opettaminen ensisijaisesti elämää
varten. Peruskoulun elämä iloineen ja suruineen on tullut monelle hyvin
tutuksi. Koulun merkitys lapsen elämälle on suuri. Perusopetuksen riittävistä
toimintaedellytyksistä on kyettävä huolehtimaan.
Oppilaslähtöinen
opetus on mahdollista, jos oppilaiden erilaisuus tunnustetaan ja kouluille
turvataan riittävät resurssit tuntikehyksiin toteuttaa mahdollisimman
eriyttävää opetusta. Perusopetuksen ryhmäkokojen kohtuullisena pitäminen,
tukiopetuksen ja erityisopetuksen resurssien sekä opetuksen tukipalvelujen
turvaaminen ovatkin aivan välttämättömiä toimenpiteitä. Tarvitsemme myös
uudenlaista ajattelua koko koulutusjärjestelmäämme.
Peruskoulun
tulee antaa laaja tiedollinen sivistyspohja sekä monipuolinen taito- ja
taidekasvatus. Koulun tulee vaalia myös hyvää käytöstä ja huolellisuutta.
Paitsi tietoja ja taitoja tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä
hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä kykyä arvioida erilaisia
ajattelutapoja. Siksi laadukkaan eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä
uskonnonopetuksen merkitys on yhteiskuntamme kannalta tärkeää.
Syrjäytyminen
koulutuksesta ja työelämästä alkaa jo varhain. Oppimisen ongelmat johtavat
helposti myös käytöshäiriöihin. Varhaisella auttamisella ja riittävillä
tukitoimenpiteillä ehkäistään oppilaiden mahdollista syrjäytymistä. Myös
lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta.
Erillisiä lahjakkaiden kouluja tai luokkia en olisi kuitenkaan perustamassa,
koska uskon siihen, että lapsen sosiaaliset taidot pääsevät kehittymään
heterogeenisissä ryhmissä paremmin kuin homogeenisissa ryhmissä. Me opimme aina
myös toisiltamme.
Tulevaisuus
rakentuu vastakin koulutukselle. Oppiminen on ikuista. Sen on sanottu olevan
uudistumista ja kehittymistä. Opettajia tarvitaan aina, mutta opettajuuskin
muuttuu. Opettajuus on tulevaisuuden tekemistä, kertovat tutkijat.
Leena Mantere
Kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja