Uusi Lahti 11.10.2006/ Suora yhteys kaupungintalolta

Värikkään syksyn merkkejä

Kansanedustajien ja valtion virkamiesten suusta kuulee usein toteamuksen, ettei valtion taloudessa ole liikkumavaraa. Ihmettelen tätä lausumaa. Mielestäni kuntapuolen budjetissa on todellista liikkumavaraa vielä vähemmän. Tästä valtio on pitänyt huolen säätäessään hyvää tarkoittavat velvoitteet kunnille ilman riittävää rahoitusta. Palveluverkkojen harvennus ja rakenteelliset muutokset ovat edelleen todellisuutta.

Nyt on kunnissa jälleen se aika vuodesta, jolloin tulevan vuoden talousarviota työstetään tiiviisti. Ei voi välttyä huomiolta, että kolme suurinta puoluetta ovat harjoittaneet viimeisen vuosikymmenen ajan varsin samansisältöistä politiikkaa, jonka seurauksena tuloerot ovat kasvaneet ja palvelut heikentyneet. Eikä näitä haasteita ratkaista pelkästään kuntakokoa kasvattamalla.

Viisaat ratkaisut eivät myöskään ole osoittautuneet löytyvän äärilaitojen ideologioista: markkinaliberalistisesta individualismista, jossa ihminen on oman onnensa seppä tai sosialismista, jossa puolestaan korostetaan yksin valtiota hyvinvoinnin tuottajana.

Valtion tekemillä linjauksilla ja päätöksillä on suora korrelaatio kuntien toimintamahdollisuuksiin. Kunnat eivät yksin selviä tehtävistään. Eduskunnan on kyettävä tekemään hyvään arvopohjaan perustuvia päätöksiä. Hämmästyttää hallituksen oma talousarvioesitys. Nyt esitetyn talousarvion rahamäärän olisi voinut kohdentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin, mistä olisi ollut ratkaisevaa apua pienituloisille.

Ei luulisi olevan mahdotonta korjata tehtyjä virheitä ja nostaa alkoholiveroa 20 %:lla. Laskelmien mukaan, jos korotetaan olutpullon hintaa 1 sentillä, viinipullon hintaa 10 sentillä ja väkevän viinapullon hintaa 1 eurolla, saadaan valtion kassaan 200 miljoonaa euroa. Tämä raha riittäisi korottamaan esim. opintorahaa 15 %:lla, lieventämään perintöveroa tai korottamaan kansaneläkeläisten eläkkeitä 20 eurolla kuukaudessa, ja vielä jää ylikin.

Elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentti on EU:ssa, sen kaikki 25 jäsenvaltiota huomioon ottaen, keskimäärin 8,2 prosenttia. Tämä on aritmeettinen keskiarvo, jossa kaikkien jäsenvaltioiden painoarvo on sama kansantalouden koosta riippumatta. Suomen elintarvikkeiden arvonlisävero 17 prosenttia on yli kaksinkertainen EU:n keskiarvoon verrattuna.

Myös muissa Pohjoismaissa elintarvikkeiden arvonlisävero on Suomea alempi Tanskaa lukuun ottamatta. Elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentti on Ruotsissa 12, Norjassa 13, Islannissa 14 ja Tanskassa 25. Suomessa vuonna 1998 säädetty 17 prosentin verokanta piti olla vain väliaikainen. Nyt se näyttää muodostuneen pysyväksi, vaikka olisi kaikki mahdollisuudet veron alentamiseen.

Mielestäni on oikein, että osa ansiotulon veronkevennyksistä lohkaistaan pienituloisten hyväksi alentamalla elintarvikkeiden arvonlisäveroa. Ruuan alv-alennus on sosiaalinen veronalennustapa. Alennus koskisi kaikkia suomalaisia parantaen erityisesti pienituloisten kuten eläkeläisten, lapsiperheiden ja opiskelijoiden toimeentuloa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia arvonlisäveron alennuksesta välittyy elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Suomalaista tutkimustulosta tukee myös Norjassa saatu kokemustieto tilanteessa, jossa elintarvikkeiden arvonlisäverokanta puolitettiin vuonna 2001. Norjalaisen tutkimuksen mukaan 76 prosenttia veronalennuksesta siirtyi hintoihin. On siis olemassa myös vaihtoehtoja nykyiselle hallituslinjalle.

Kaupungin oman talousarvion tulopuoli rakentuu verotulojen, valtion osuuksien ja tytäryhtiöiltä perittävien tuloutusten varaan. Näillä tuloilla on tultava toimeen. Lisäksi velanotolla on hoidettava alueen vetovoiman kannalta tarpeelliset investoinnit. Voimakkaiden rakenteellisten muutosten aika ei ole ohi.

Kunnan perustehtävä ei kuitenkaan ole muuttunut, vaikka uudistuksiin joudummekin sopeutumaan. Perustehtävänä on edelleen pyrkiä löytämään ne keinot, joilla kuntalaisten tärkeistä palveluista pidetään huolta. Lahti ja Lahden seutu ovat tulevaisuuden arvoisia. Tulevaisuus koostuu hyvästä yhteistyöstä, yli puolue- ja kuntarajojen – tämän eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Elämme värikästä syksyä. Ruskaa ja sadettakin riittää. Luonnosta on hyvä nauttia ja ammentaa siitä voimaa.

Leena Mantere (kd)

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja